Roomalaiset numerot perustuvat yhteenlaskuun. Roomalaiset numerot I-IIII (1-4) ovat merkinneet sormien lukumääriä. Vastaavasti luku V (5) on ilmaissut käden peukaloa ja pikkusormea sekä luku X (10) käsiä ristiin laitettuina. Roomalainen numerojärjestelmä on saanut vaikutteita etruskien käyttämästä järjestelmästä. Nykypäivänä käytössä oleva järjestelmä on muotoutunut useiden erilaisien merkkien ja merkitsemistapojen pohjalta.
Vaikka tänä päivänä lähes universaaliksi muodostunut arabialainen numerojärjestelmä on hyvin yleisesti käytetty niin roomalaisia numeroita näkee yhä edelleen kirjoissa, kelloissa ja esimerkiksi kuninkaallisten järjestyslukuja esittämässä. Suomen kielessä roomalaisia numeroita käytetään yleisesti järjestyslukuna. Niiden käyttö poikkeaa arabialaisista numeroista siten, että järjestystä ilmaistaessa ei niiden perään asetta pistettä.
Keskiajalla otettiin käyttöön tapa, jossa suuremman numeron eteen sijoitettu pienempi symboli vaikuttaa lukumäärään vähentävästi. Tällöin siirryttiin esimerkiksi luvun LXXXX (90) käyttämään muotoa XC (90).
Lue lisää wikipediasta...
Numeromerkit kuten nykypäivänä yleisesti käytetty kymmenjärjestelmä ovat tulleet Eurooppaan arabien välityksellä. Numerojärjestelmän luvut (0-9) kehittyivät Intiassa 400-luvulla eaa.
Arabialaiset numerot syrjäyttivät pikku hiljaa roomalaiset. Ensi kerran ne esiintyivät Eurooppalaisille Muhammed ibn Musan laskuopissa vuonna 1130.
Lue lisää wikipediasta...
Kannattaa ottaa huomioon, että roomalaiset ja arabialaiset numerot ovat numerojärjestelmiä. Vastaavasti lukujärjestelmiksi kutsutaan tapaa joilla numeroista koostetaan lukuja.
|
| 1 | I | unus | | 5 | V | quinque | | 10 | X | decem | | 50 | L | quinquaginta | | 100 | C | centum | | 500 | D | quingenti | | 1000 | M | mille |
|
